NAAPURIN ROUVA - JÄTTIPOIMULEHTI

En ihastunut poimulehteen ensisilmäyksellä - enkä toisellakaan. En pitänyt sen keltaisista kukista - kunnes aloin nähdä ne limenvärisinä. Silloin ihastuin ikihyviksi. Ei ihme, että sitä kehutaan monissa kirjoissa. Englantilaista puutarhaakaan ei oikeastaan voi kuvitella ilman poimulehteä.

Jättipoimulehti on kuin naapurin ison talon rouva. Koko kesän hän kulkee kylällä kellanvihreässä rimssumekossaan. Hän on puhelias, aina iloinen ja saa muutkin hyvälle tuulelle.

Kun naapurin rouva saapuu paikalle, hän täyttää tilan rehevällä olemuksellaan ja persoonallaan. Aremmat ja hiljaisemmat jäävät kyllä jalkoihin, mutta ei hän silti epäkohtelias halua olla. Hän vain on niin ylitsepursuilevan puhelias ja runsas muodoltaan. 

Korkeat tulppaanit ovat oiva pari poimulehdelle. Tulppaanit ehtivät loistaa juuri ennen kuin poimulehti tulee ja varastaa show'n. Poimulehti luo tulppaaneille kauniin vihreän taustan ja lopulta peittää niiden kuihtuvat varret. Ihan matalia tulppaaneja ei toki poimulehden seuraan kannata istuttaa.

Ei hän itsekäs halua olla, vaikka siltä välillä vaikuttaakin. Tunteellinen hän on, välillä liikuttuu aivan kyyneliin.

Ei ole sellaisia kissanristiäisiä, joihin naapurin rouva ei osallistuisi. Hän haluaa olla aina mukana kun kylällä tapahtuu. Kaikkien kanssa hän tulee toimeen eikä kukaan hänen seurassaan halua riidellä. No, on sentään kaksi tyyppiä – tammi ja lehmus – joiden seurassa rouva ei viihdy. Heidän lähellään rouva ja hänen lapsensa saattavat saada nokihärmän.

Juhannusruusun juurella ryöppyävät jättipoimulehdet ja polun reunassa kukkii mirrinminttu. Poimulehtien takana kasvavat valkoiset syysleimut.

Naapurin rouva saa vähän jurommatkin small talkiin ja luo yhteisöllisyyttä kyläläisten kesken. Olen istuttanut poimulehteä välivihreäksi, tasapainottamaan kokonaisuutta eri värien välillä. Toimii kyllä, kunhan naapurit ovat yhtä reippaita. Kovin pienet ja ujot jäävät auttamattomasti poimulehden jalkoihin. Nopeasti poimulehti peittää jopa nuoren pesäkuusen.

Silloin naapurin rouvakin vähän hiljenee ja jättäytyy taustalle kun kaupungista saapuu kylälle arvovieraita - gladiolus, värililja tai jotakin muuta vähän hienostuneempaa väkeä. Ystävällisesti hymyillen ja hyväksyvästi nyökytellen hän seurustelee arvovieraiden kanssa. Hän on kuin kotonaan vähän hienommassakin seurassa.

Jättipoimulehden kerrotaan olevan kotoisin jostain Kaakkois-Euroopan ja Lounais-Aasian vuoristoseuduilta. Sukulaisia hänellä on toki Suomessakin ollut jo muinaista ajoista lähtien. En ole oppinut tuntemaan hänen sukulaisiaan, ovat kovin samannäköistä väkeä kaikki. Sanovat kuuluvansa ruusukasvien heimoon.

Tässä kasvaa sekaisin piennar- ja jättipoimulehteä. On aika mahdotonta tietää kuka kukin on.

Boheemi hän on. Hänen lapsensa saavat vapaan kasvatuksen ja asettuvat kuka minnekin sen kummemmin lupaa kysymättä. Yleensä he valitsevat paikan auringosta tai puolivarjosta, mutta heille kelpaa melkein millainen maatilkku tahansa. Tästä eivät kaikki pidä ja poimulehden lapset ovatkin joutuneet kovin huonoon valoon maailmalla. Ymmärrän. Jos poimulehti valtaa itselleen toisten maat ja mannut, niin kuka nyt sellaista hyvällä katsoisi. Joissakin maissa jättipoimulehti on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi ja Suomessakin sitä on pyydetty tarkkailemaan. Ei ole naapurin rouvalla helppoa, ei.

Naapurisovun säilyttämiseksi poimulehden kukkia kannattaa leikata kimppuihin ja näin estää sitä siementämästä. Runsaita kimppuja riittääkin koko kesäksi ja pitkälle syksyyn. Pelkästään jo sen takia poimulehteä kannattaa kasvattaa puutarhassa.

Syksyn viimeiset törmäkukat ja ruusu seurustelevat poimulehden kanssa tässä lokakuun lopulla poimitussa kimpussa.

Mitä tahansa kylillä hänestä puhutaankin, niin hänen helmoissaan ei liikuskele epämääräistä väkeä. Jonkun voikukan tai syysmaitiaisen olen nähnyt, mutta enpä juuri muita.

Vaikka lapsia on paljon, omillaan pärjäävät eivätkä ulkopuolisten hyysäämistä tarvitse. Ei lannoitusta, ei tukemista, ei uudelleen istutusta, ei talvisuojausta, ei kerta kaikkiaan mitään.

Kesähepenissään he kulkevat aina koviin pakkasiin asti. Joissakin lähteissä poimulehden sanotaan kukkivan kesä-elokuussa, mutta kyllä minun poimulehteni kukkivat täyttä päätä vielä loka-marraskuussakin.

Poimulehti ei pienistä pakkasista ole millänsäkään.

Hyvin olemme naapureina pärjänneet. Ei ole minulla hänestä pahaa sanomista. Ei minulla tosin olisi varaa sanoakaan, sillä emmehän me täydellisiä ole kukaan.

Alchemilla mollis

KUKAT: Vihertävänkeltaiset kukat kesä-elokuussa.

KORKEUS: 40 cm

KASVUPAIKKA: aurinkoinen tai puolivarjoisa

KASVUALUSTA: puolikostea maa