PUOLIHYDROVILJELY

En osaa kastella kukkia - elleivät ne kasva (puoli)hydrossa. Siksi hydro- eli vesiviljely tai sen toinen versio puolihydro on oiva tapa kasvattaa huonekasveja. Suosittelen erityisesti tumpeloille, laiskoille, kiireisille, paljon matkustaville, osaaville ja osaamattomille viherpeukaloille. Aika varmasti voin luvata, että puolihydrolla onnistuvat nekin, jotka ovat aiemmin onnistuneet tappamaan kaikki huonekasvinsa.

Metallikehikossa kiipeilevä muratti on mitä helpoin kasvi. Tämä kasvaa pohjoispuolen eteisessä.

Hydron ja puolihydron välillä ei ole muuta eroa kuin se, että hydrossa kaikki multa pestään juurten ympäriltä tarkasti pois. Puolihydrossa enimmmät mullat karistellaan tai huuhdotaan pois, mutta sen suhteen ollaan suurpiirteisiä. Itse asiassa sillä ei ole merkitystä. Hoidossa ei ole mitään eroa. Minulla on ollut molempia, nykyisin vain puolihydroa. Viitseliäisyyssyistä.

Paljoa muistettavaa ei ole. Riittää kun istuttaessa muistetaan muutama tärkeä asia ja jatkossa kastellaan kun mittari näyttää, lannoitetaan joskus harvoin. Istuttaminen on helppoa ja nopeaa, kastelu onnistuu lapsiltakin ja lannoitustakaan ei tarvitse muistaa kuin kolmen kuukauden välein. Kuulostaako liian helpolta? Antaa kuulostaa vaan, sillä oikeasti tämä on helpompaa kuin heinänteko (varsinkin kun en ole koskaan ollut heinänteossa).

Rahapuu kasvaa pienessä hillopurkissa, jonka suojaruukkuna on metallipurkki.

Istuttamiseen valitaan tasapohjainen, seisovaa vettä pitävä astia, joka sopii kenties kauniin suojaruukun sisään. Astia saa olla muutaman sentin korkeampi kuin entinen ja myös halkaisijaltaan suurempi. Ei se kovin tarkkaa ole, mutta tärkeää on, että kasvi voidaan ympäröidä hydrosoralla. 

Astian pohjalle laitetaan vesitasomittari pystyyn pohjaa vasten ja kerros huuhdeltua hydrosoraa. Ison kasvin alle jätän 10-15 cm soraa, pienemmille ehkä muutamia senttejä. Kannattaa huomata, että hydrosora on eri asia kuin lecasora, vaikka näyttääkin samanlaiselta.

Tässä vanhat altakasteluruukut on otettu uuteen käyttöön. Välipohja vain pois ja sopivan mittainen vesitasomittari pystyyn. Kuopus aikoo istuttaa oman palmuvehkansa ruukkuun. Lopuksi ruukku laitetaan kauniiseen koriin.

Kasvista ravistellaan varovasti irtomulta pois. Huuhdellakin voi kädenlämpöisellä vedellä. Sitten multapaakku asetetaan hydrosorakerroksen päälle siten, että mullan pinta tulee ruukussa samalle tasolle kuin ennenkin. Tärkeää on, että multapaakun alle ja ympärille jää hydrosoraa. Ruukku täytetään hydrosoralla. Tässä kohtaa apukäsistä on iloa varsinkin jos istuttelee kasveja ensimmäistä kertaa: toinen pitelee kasvia suorassa ja toinen lappaa hydrosoraa ruukkuun.

Sitten kaadetaan vettä ja katsotaan, että mittarin merkkitikku alkaa nousta. Alussa vettä uskaltaa kaataa maksimiin asti, mutta jatkossa ei niin paljon. Optimialue on merkitty mittariin. Silloin tällöin mittari jää jumiin eikä ala nousta, vaikka kaataa vettä. Kevyesti mittaria kopauttamalla se toimii taas.

Lannoitetta ei tässä vaiheessa pidä laittaa, vaan vasta muutaman viikon kuluttua. Pinnalle voi laittaa jonkun puutarhakankaan ja sen päälle koristekiviä. Sitten vain nautitaan.

Yksi koristekivi olisi vielä ollut tarpeen, ettei ruskea hydrosora pilkistäisi piikkikruunun juurelta. Harmaita koristekiviä ei kulu paljon kun alle laittaa kankaan ja kivet vai yhdeksi kerrokseksi pinnalle.

Jos kasvi on sitä sorttia, että se haluaa kunnolla kuivahtaa kasteluiden välillä (esimerkiksi mehevälehtinen valefiikus), sitä sopii kunnioittaa. Kun mittari on nollassa, odotetaan siis muutama päivä ja lorautetaan sitten vettä optimiin asti. Useimmat kasvit eivät ole nöpönuukia. Monille kasveille riittää hyvin se, että saavat vettä kohtuullisessa ajassa.

Jos taas kasvi tykkää juoda reilusti (esimerkiksi muratti, kultapalmu tai saniainen), sille kannattaa lorauttaa vettä aina kun näkee mittarin olevan matalalla. Koskaan ei tarvitse kokeilla alustan kosteutta, vaan vilkaista vain mittariin. 

Tämä on siis ilosanoma niillekin, jotka matkustavat ahkerasti. Tunnetusti on vaikeaa löytää hyviä kukkien kastelijoita loma-ajaksi. Olen kuullut monituiset tarinat siitä kuinka kastelija on tappanut sen ja sen aarteen ihan hyvää hyvyyttään. Ensinnäkin kastelua ei välttämättä tarvita kovin usein. Toisekseen kuka tahansa osaa kastella mittarin mukaan. 

Jos kuvaa katsoo tarkasti, huomaa tämän pennimuorin kaipaavan pian vettä. Mittarin punainen mittatikku on jo melkein minimissä. Harmillista, että mittareiden päät ovat aina kirkkaanpunaisia. Mittari erottuisi vähemmän kun tulppa olisi huomaamattomamman värinen.

Orkidealle ja piikkikruunulle lorautan vähän kahvia veden sekaan. Tykkäävät, koska ovat happaman ystäviä. Älkää kysykö tarkkaa määrää ja suhdetta, sillä itse lorautan ihan summamutikassa. Eivät ole onneksi turhantarkkoja. Orkideakin alkoi uudestaan kukkia.

Sanotaan, että melkein kaikki huonekasvit sopivat (puoli)hydroviljelyyn. Sitä en osaa sanoa, mitkä eivät sopisi. Siskoni kasvattaa saintpaulioita pelkässä vesilasissa ja hyvin ovat kukkineet ja kasvaneet jo vuosia. Minun santtuni kasvavat puolihydrossa. Kaktuksetkin tykkäävät. Se vähän harmittaa, että kaktukset kasvavat vuodessa ulos ruukustaan. Olen vähän laiska veivaamaan niitä astiasta toiseen. Jokavuotista mullan vaihtoahan nämä eivät vaadi. Saavat kasvaa samassa sorassa niin kauan kuin mahtuvat. Soran voi keittää etikkavedessä ja käyttää uudestaan.

Viirivehka kasvaa pohjoispuolen eteisessä. Toivoisin sen pysyvän pienenä, mutta jo reilussa vuodessa se kasvaa ruukusta ulos.

Itse jännäsin miten suurikokoisina ostamani kasvit sopeutuvat. Täytyy myöntää, että vähän sydän syrjällään istutin saman tien kaikki kolmisenkymmentä uutta viherkasvia puolihydroon. Hydrossa olen ennenkin kasvatellut, mutta puolihydro oli minulle uutta vielä muutama vuosi sitten. Suotta pelkäsin. Hyvin ovat kasvit viihtyneet kun valon saanti on heidän toiveidensa mukaista.

Ainoa ongelma hydroviljelyssä on tarvikkeiden saanti. Vesitasomittareita saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Omani olen ostanut Viherlandiasta Jyväskylästä ja Chilitarvikkeesta Tampereelta (netin kauttakin saa tilattua), mutta kaikkia kokoja en saanut kummastakaan. Pakko mainostaa, vaikka sitä pyrin välttämään. Tosiasia vain on se, että tarvikkeita on tosi vaikea saada mistään muualta. Toivottavasti tilanne pian muuttuu. Hydrosoraa löytyy noista molemmista paikoista ja muualtakin, mutta ei tavallisista marketeista tai puutarhamyymälöistä.

Jauhemaista, pitkävaikutteista lannoitetta olen löytänyt vain Viherlandiasta. Olen joutunut ajamaan melkein 400 km lenkin lannoitteen takia, mutta mitäpä puutarhahullu ei tekisi kasviensa eteen. Noo, en toki tyytynyt pelkkiin lannoitepurkkeihin, vaan sain tästä hyvän syyn viettää pienen loman sukulaisten luona. Palatessa auton kaikki mahdolliset kolot oli täytetty kasveilla, hydrosoralla, ruukuilla, mittareilla, siemenpusseilla…

Itse käytän Leni Blusana -merkkistä lannoitetta - jos muistan. Yleensä muistan lannoittaa vain keväällä ja siihen se on sitten jäänytkin. Vedestä saavat aika pitkälle tarvitsemansa. En siis edelleenkään mainosta rahan saanti mielessäni. Sen verran oma lehmä on ojassa, että jos tämä puolihydroviljely lisääntyisi, tarvikkeiden saanti ehkä helpottuisi.

Palmuvehka on yksi helpoimmista kasveista. Tämä viihtyy itäikkunalla ja jopa sisemmälläkin huoneessa.

Itse pidän metallisista suojaruukuista ja kaikista sellaisista, jotka eivät kestä seisovaa vettä tai ovat pohjasta epätasaisia. Muovista tykkäävät pääsevät kadehdittavan helpolla. Ei muuta kuin tökkää vaan mittarin, sorat ja kasvin purkkiin. Minä joudun aina etsimään suojaruukun sisälle sopivan kokoisen muoviastian. Niitä onneksi löytyy keittiön kaapeista ja vaikka mistä. Säilöntäsangot ovat hyviä monille. Sahaamalla saa korkeuden sopivaksi. Kaarevat reunat eivät haittaa kunhan pohja on tasainen. Jos ruukku on kapea, pitää turvautua vahvaan muovipussiin, jolla vuoraa ruukun. Saman asian sekin ajaa.

Huomaa vielä, että jos käytät lasiastiaa, sinun täytyy estää valon pääsy vesiastiaan. Muuten veteen alkaa tulla levää. Itse istutan kasvin muoviastiaan ja panen sen lasiruukkuun. Muoviastian ympäröin kevyellä aineella. Sekoittelen perliittiä ja/tai vermikuliittiä sekä pieniä koristekiviä. Olisi houkuttelevaa käyttää pelkkiä koristekiviä, mutta astiasta tulisi aika painava ja koristekivet ovat kalliita. Kastelen mittarin viereen, niin vesi päätyy oikeaan purkkiin.

Tämän toteutuksessa on vähän enemmän puuhaa kuin muissa istutuksissa. Istutan kasvin ensin muoviruukkuun. Valutan seoksen muoviruukun ympärille kartonkitötterön avulla.

En mene lupaamaan mitään, mutta minusta tuntuu, että kasvit ovat terveempiä puolihydrossa kuin mullassa. Limoviikunan jouduin suihkuttamaan mäntysuopaliuoksella viime talvena, mutta muita ötökkäongelmia ei ole ollut. Luulenpa, että ilmankosteus on ihan pikkuisen suurempi kasvin juurella kuin muualla, kun säiliössä on vettä. Täydellinen tae terveydestä (puoli)hydro ei siis ole, mutta minä olen päässyt helpolla. Sitäpaitsi kasvit on helppo viedä suihkuun silloin tällöin: pölyt puhdistuvat, kasvit saavat kosteutta ja kastelukin hoituu samalla.

Jos vielä epäröit, kurkistapa seuraavalla kerralla jonkin julkisen rakennuksen suuren ja hyvinvoivan viherkasvin ruukkuun. Mitä todennäköisimmin se on istutettu (puoli)hydroon.