tiistai 4. syyskuuta 2018

RÖYHKIMYS

Tiedäthän sen tyypin: haluaa olla kaikessa mukana ja tekee paljon asioita, mutta ei pidä kiinni sopimuksista. Viiruhelpi on juuri sellainen, röyhkimys. Jos sovitaan, että näiden rajojen sisällä toimitaan, niin eiköhän vain kohta kuitenkin jo toimi ihan omilla säännöillä. Täyttä välinpitämättömyyttä.

Vieläpä niin maineikas taustakin!

Siskoni esitteli hänet minulle seitsemän vuotta sitten: Visavuoresta, kuvanveistäjä Emil Wikströmin istuttaman kasvin jälkeläinen. Ihastuin häneen heti ensisilmäyksellä. Ai että, pitkä (80–100 cm) ja komea, päällä vaalea puku hillittyine raitoineen! Small talk hyvin hallussa – kahisee niin ihanasti tuulessa. Voimakas ja hyväkuntoinen. Vieläpä niin maineikas taustakin!

Tämä väri pukee häntä.

Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika.

Olin lukenut, että tällaisiin tyyppeihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella eikä ainakaan istuttaa perennapenkkiin, ei ainakaan rajaamatta. Siispä otin juurimattoa, toiseen paikkaan nurmikon reunanauhaa ja pohjattomia ämpäreitä. Yksi vanha lasten ammekin oli, josta sahasin pohjan pois. Tein rajat selviksi. Suurimmaksi osaksi nuo ovat toimineet kiitettävästi, mutta kyllä viiruhelpi tulee heti yli siitä missä raja on vähänkin liian matala. Onneksi sillä on tapana jäädä rajan tuntumaan eikä se salakavalasti matkusta mullan alla pitkiä matkoja. Rajojen kanssa kannattaa olla tiukkana, sillä viiruhelpi lisääntyy juuren paloistakin helposti. Tuo piittaamattomuus rajoista taitaa olla sukuvika, sillä olen kuullut hänen serkkupoikansa, ruokohelpin, rikkovan rajoja vielä hanakammin.

Kuva on toukokuulta.

Hänelle ei tarvitse tarjoilla
sen enempää lannoitteita
kuin talvivaatteitakaan.

En pidä siitä, ettei sovituista rajoista pidetä kiinni. Onneksi hänellä on paljon hyviä puolia, niin olen sietänyt sitä piirrettä. Hän on hyvää seuraa havuille ja purppuralehtisille pensaille. Matalan maanpeitekasvuston keskellä hän on todella hyvännäköinen. Sekin on hienoa, että hän on terve ja talvenkestävä.  Ja kyllä vaatimattomuuskin on hänelle eduksi. Hänelle kelpaa melkein paikka kuin paikka kunhan ei ihan varjossa sentään ole. Jos hän saa itse valita, hän elelee mieluiten kosteahkossa kuin kuivassa paikassa, mutta ei senkään kanssa niin nuukaa ole. Hänelle ei tarvitse tarjoilla sen enempää lannoitteita kuin talvivaatteitakaan.

Itse asiassa kun asiaa tarkemmin ajattelee, jos rajojen rikkominen on ainoa pahe, niin ei puutarhurilla ole valittamista. Ainakaan niin kauan kun se ei hoksaa levitä siementämällä.


Phalaris arundinacea

KORKEUS: 80-100 cm

KUKINTA-AIKA: heinä-elokuu

KASVUPAIKKA: aurinkoinen, lievästi varjoinen

TALVENKESTÄVYYS: erittäin kestävä

KASVUALUSTA: kostea, kuiva, keskiravinteinen

HOITO: ei tarvitse hoitoa

4 kommenttia:

  1. Näyttää hienolta! Kun noita hyviä puolia on noin paljon, niin ei haittaa vaikka hieman tuhmuilee rajoja rikkomalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Hyvin viiruhelpin kanssa pärjää, kun tuon huonon piirteen tietää ottaa huomioon. Ei noin komeaa herraa viitsi poiskaan ajaa. 😊

      Poista